Olen tässä pikkuhiljaa aloittanut valmistautumisen joulukuiselle Etelä-Amerikan turneelle, lähinnä kyllä tuumimisen tasolla, sillä mukaan otettavat tavarat aiheuttavat pientä päänvaivaa. Tarjolla kun tulee olemaan monenlaista ilmastoa ja olosuhdetta; reissu alkaa muutaman päivän hengailulla Perun Cuscossa ja ympäristössä, jotta elimistö ehtisi tottua korkeaan ilmanalaan. Cusco on hyvä paikka tuohon totutteluun, sijaitseehan se noin 3.500m meren pinnasta (AMSL). Totuttelua tarvitaan, sillä seuraavaksi lähdetään kävellen kohti Machu Picchua, pitkin kuuluisaa Inca Trailia, jonka korkein kohta on 4.205m. Alkaa ilma olemaan melkoisen ohutta; kyllähän tuolla vielä varmaan hengittelisikin, mutta haastavaksi homma saattaa muuttua kun pitäisi reppu (vaikkakin kevyt sellainen) selässä kiivetä polkua jyrkkään ylämäkeen!
Tuo Inca Trailin korkeusprofiili
on muuten mielenkiintoinen ja vähän yllättäväkin juttu. Mä olen jotenkin aina
olettanut että Machu Picchu sijaitsee aivan tolkuttoman korkealla vuoristossa –
todellisuudessa Inca Trail kokonaisuudessaan on alamäkeä, sillä MP sijaitsee
137 m alempana kuin reitin
lähtöpaikka, ”vain” 2.435 metrissä! No, onhan siinä matkan varrella pari
mäkeäkin kiivettävänä, korkein niistä tuo yli neljän kilometrin korkeudessa
sijaitseva Wamiwañusca
pass, eli “Kuolleen naisen sola”. Toivottavasti nimeä ei
mun reissun jälkeen tarvitse muuttaa Kuolleen miehen solaksi…
Machu Picchun “valloituksen” jälkeen
lennetään Ecuadoriin, Quiton kautta Cocaan, mistä jatketaan veneellä ja
kanootilla Amazonin latvoille, Napo Wildlife Centeriin. NWC:ssä on mahdollisuus
tutustua Amazonin sademetsän luontoon, vaikea sanoa mitä tulee olemaan tarjolla
kun en aiemmin ole tuollaisessa sademetsässä vieraillut. Ainakin lukemani
perusteella luonto tuolla on totaalisen erilaista kuin missään muualla. Viikon
tavoitteena on nähdä ja valokuvata musta jaguaari, mutta sen näkeminen ei ole
mitenkään varmaa, vaikka meillä pitäisi olla käytettävissä erittäin
ammattitaitoinen opas. No, vaikka iso kissa jäisikin näkemättä, niin luulen
alueella piisaavan muutakin nähtävää, mm. jättiläissaukko ja lukemattomat
papukaijalajit ovat taatusti unohtumattomia!
Sademetsän jälkeen vaihdetaankin sitten aivan
päinvastaiseen ilmastoon, mennään lumisotasille Cotopaxille. Eli ohjelmassa on
muutaman päivän visiitti Cotopaxin kansallispuistoon. Tuo mäkihän on yksi maailman
korkeinpia toimivia tulivuoria, 5.897m merenpinnasta. Näihin päiviin sattuu
muuten reissun korkein kohta, kun kiivetään Cotopaxin rinnettä ylös aina 4.832
m korkeuteen. Sinne ei onneksi tarvitse raahata muuta kuin itsensä, eli
uskoisin homman olevan hieman helpompi kuin Inca Traililla. Mutta on siinäkin
taatusti kiivettävää.
Cotopaxin jälkeen olisi tarkoitus palata
takaisin sivistyksen pariin ja viettää muutama päivä ihan kaupunkilomaa
Quitossa, Ecuadorin pääkaupungissa. Ja kun tuonne asti on kerran mennyt, niin
ihan pakko on kyllä piipahtaa myös päiväntasaajalla, joka sijaitsee reilu
parikymmentä kilometriä keskustasta pohjoiseen. Eikös jokaisen kunnon turistin
tule otattaa itsestään sellainen foto missä jalat ovat eri puolilla
päiväntasaajaa?
Mulle riittää hyvin muutama päivä
suurkaupungissa, sitten alkaa jo luonto kutsumaan ja tällä kertaa se kutsuu mua
toteuttamaan monivuotista haavettani, eli risteilylle Galapagossaarille! Reilun
viikon mittainen risteily m/s Cormorantilla vie meikäläisen tutustumaan tuohon
ainutlaatuiseen ekosysteemiin ja täysin uniikkiin eläinkuntaan; saattaa tulla
ns. erilainen Joulu! Olen pikkukundista alkaen haaveillut reissaavani noille
saarille, joten nyt kun reissu alkaa olemaan käsillä, on isossa miehessä
havaittavissa ihan selvää matkakuumetta! Ja sellaista ei ole kyllä esiintynyt
enää vuosiin, ei ainakaan näin vakavana.
Mutta mitä tuolaiseen reissuun pitäisi
ottaa mukaan? Se on nyt pohdinnassa ja aiheeseen palaan heti kun olen
jonkinlaisia päätöksiä tehnyt.