Matkakuumetta

Olen tässä pikkuhiljaa aloittanut valmistautumisen joulukuiselle Etelä-Amerikan turneelle, lähinnä kyllä tuumimisen tasolla, sillä mukaan otettavat tavarat aiheuttavat pientä päänvaivaa. Tarjolla kun tulee olemaan monenlaista ilmastoa ja olosuhdetta; reissu alkaa muutaman päivän hengailulla Perun Cuscossa ja ympäristössä, jotta elimistö ehtisi tottua korkeaan ilmanalaan. Cusco on hyvä paikka tuohon totutteluun, sijaitseehan se noin 3.500m meren pinnasta (AMSL). Totuttelua tarvitaan, sillä seuraavaksi lähdetään kävellen kohti Machu Picchua, pitkin kuuluisaa Inca Trailia, jonka korkein kohta on 4.205m. Alkaa ilma olemaan melkoisen ohutta; kyllähän tuolla vielä varmaan hengittelisikin, mutta haastavaksi homma saattaa muuttua kun pitäisi reppu (vaikkakin kevyt sellainen) selässä kiivetä polkua jyrkkään ylämäkeen!

Tuo Inca Trailin korkeusprofiili on muuten mielenkiintoinen ja vähän yllättäväkin juttu. Mä olen jotenkin aina olettanut että Machu Picchu sijaitsee aivan tolkuttoman korkealla vuoristossa – todellisuudessa Inca Trail kokonaisuudessaan on alamäkeä, sillä MP sijaitsee 137 m alempana kuin reitin lähtöpaikka, ”vain” 2.435 metrissä! No, onhan siinä matkan varrella pari mäkeäkin kiivettävänä, korkein niistä tuo yli neljän kilometrin korkeudessa sijaitseva Wamiwañusca pass, eli “Kuolleen naisen sola”. Toivottavasti nimeä ei mun reissun jälkeen tarvitse muuttaa Kuolleen miehen solaksi…

Machu Picchun “valloituksen” jälkeen lennetään Ecuadoriin, Quiton kautta Cocaan, mistä jatketaan veneellä ja kanootilla Amazonin latvoille, Napo Wildlife Centeriin. NWC:ssä on mahdollisuus tutustua Amazonin sademetsän luontoon, vaikea sanoa mitä tulee olemaan tarjolla kun en aiemmin ole tuollaisessa sademetsässä vieraillut. Ainakin lukemani perusteella luonto tuolla on totaalisen erilaista kuin missään muualla. Viikon tavoitteena on nähdä ja valokuvata musta jaguaari, mutta sen näkeminen ei ole mitenkään varmaa, vaikka meillä pitäisi olla käytettävissä erittäin ammattitaitoinen opas. No, vaikka iso kissa jäisikin näkemättä, niin luulen alueella piisaavan muutakin nähtävää, mm. jättiläissaukko ja lukemattomat papukaijalajit ovat taatusti unohtumattomia!

Sademetsän jälkeen vaihdetaankin sitten aivan päinvastaiseen ilmastoon, mennään lumisotasille Cotopaxille. Eli ohjelmassa on muutaman päivän visiitti Cotopaxin kansallispuistoon. Tuo mäkihän on yksi maailman korkeinpia toimivia tulivuoria, 5.897m merenpinnasta. Näihin päiviin sattuu muuten reissun korkein kohta, kun kiivetään Cotopaxin rinnettä ylös aina 4.832 m korkeuteen. Sinne ei onneksi tarvitse raahata muuta kuin itsensä, eli uskoisin homman olevan hieman helpompi kuin Inca Traililla. Mutta on siinäkin taatusti kiivettävää.

Cotopaxin jälkeen olisi tarkoitus palata takaisin sivistyksen pariin ja viettää muutama päivä ihan kaupunkilomaa Quitossa, Ecuadorin pääkaupungissa. Ja kun tuonne asti on kerran mennyt, niin ihan pakko on kyllä piipahtaa myös päiväntasaajalla, joka sijaitsee reilu parikymmentä kilometriä keskustasta pohjoiseen. Eikös jokaisen kunnon turistin tule otattaa itsestään sellainen foto missä jalat ovat eri puolilla päiväntasaajaa?

Mulle riittää hyvin muutama päivä suurkaupungissa, sitten alkaa jo luonto kutsumaan ja tällä kertaa se kutsuu mua toteuttamaan monivuotista haavettani, eli risteilylle Galapagossaarille! Reilun viikon mittainen risteily m/s Cormorantilla vie meikäläisen tutustumaan tuohon ainutlaatuiseen ekosysteemiin ja täysin uniikkiin eläinkuntaan; saattaa tulla ns. erilainen Joulu! Olen pikkukundista alkaen haaveillut reissaavani noille saarille, joten nyt kun reissu alkaa olemaan käsillä, on isossa miehessä havaittavissa ihan selvää matkakuumetta! Ja sellaista ei ole kyllä esiintynyt enää vuosiin, ei ainakaan näin vakavana.

Mutta mitä tuolaiseen reissuun pitäisi ottaa mukaan? Se on nyt pohdinnassa ja aiheeseen palaan heti kun olen jonkinlaisia päätöksiä tehnyt.